"Sillä on huono hermorakenne." - Mutta onko oikeasti?

Seisot koulutuskentän laidalla ja katsot, kuinka koira reagoi räjähtävästi toiseen koiraan tai jähmettyy kauhusta uuden tilanteen edessä. “Sillä on vaan huono hermorakenne”, kuuluu usein jonkun suusta. Kuulostaako tutulta?

Tämä ilmaisu on koiramaailmassa sitkeä ja usein kuultu selitys, kun koira käyttäytyy tavalla, jota emme ymmärrä tai osaa käsitellä. Mutta mitä "huono hermorakenne" oikeastaan tarkoittaa – ja onko siitä todella kyse?

Hermorakenne – määrittelemätön määritelmä

Koiran hermorakenteella viitataan usein sen tapaan reagoida erilaisiin ärsykkeisiin tai käsitellä ympäristön muutoksia. Kuitenkin arjessa tällä sanalla viitataan kaikkeen epätoivotusta haukkumisesta ujouteen, pelkoon, kiihtyvyyteen tai jähmettymiseen. Yksi sana selittää kaiken – ja ei oikeastaan mitään.

Tutkimusten näkökulmasta puhutaan ennemmin temperamenttipiirteistä tai persoonallisuudesta, jotka voivat vaikuttaa koiran reagointiin. Esimerkiksi tutkimuksissa on tunnistettu piirteitä kuten varovaisuus, vilkkaus ja ärsykkeiden sensitiivisyys. Mutta tärkeää on huomata: persoonallisuus ei ole kohtalo. Käytös ei synny tyhjiössä.

Stressi, ympäristö ja oppiminen – kokonaisuus, joka muovaa käytöstä

Moni niin sanottu “hermorakenneongelma” on todellisuudessa seurausta monimutkaisesta vuorovaikutuksesta koiran hermoston tilan, ympäristön vaatimusten ja oppimishistorian välillä.

Krooninen stressi vaikuttaa koiran autonomiseen hermostoon, erityisesti sympaattisen hermoston aktiivisuuteen. Tämä on se osa hermostoa, joka vastaa taistele tai pakene -reaktiosta. Kun koira on jatkuvasti vireystilaltaan koholla – valmiina reagoimaan uhkiin – sen kyky säädellä käytöstään heikkenee.

Tämä voi näkyä esimerkiksi:
- suunnittelemattomina purkauksina (esim. äkillinen haukahdus, ryntäys, näykkäisy),
- jähmettymisenä tai vetäytymisenä,
- ylivirittyneenä energiana, joka ei kohdistu mihinkään järkevään (esim. pyöriminen, hihnan pureminen, seinien tuijottaminen),
- tai kyvyttömyytenä palautua virikkeistä tai rauhoittua lepotilaan.

Stressin vaikutuksesta parasympaattinen hermosto – joka vastaa rauhoittumisesta ja palautumisesta – jää taka-alalle. Tämä epätasapaino ylläpitää kierteen, jossa koiran arki tuntuu jatkuvalta ylivireystilassa selviytymiseltä. Käytös ei ole enää tietoista tai “valittua”, vaan stressaantuneen hermoston automaattinen reaktio.

Oppiminen ja kokemus muovaavat reaktioita
Koirat oppivat ympäristössään jatkuvasti – myös silloin, kun me emme aktiivisesti kouluta. Jos koira on esimerkiksi joutunut toistuvasti liian haastaviin tilanteisiin (ilman pakoreittiä tai apua), se saattaa oppia puolustamaan itseään vaikkapa murinalla tai haukulla.

Vastaavasti jos ympäristö on jatkuvasti ennakoimaton tai kuormittava, koira voi alkaa ennakoida pahaa ja reagoida “liikaa” jo ennen kuin mitään tapahtuu.

Nämä oppimiskokemukset voivat säilyä muistissa pitkään ja vaikuttaa siihen, miten koira tulkitsee uusia tilanteita. Koira ei ole huonohermoinen – se on oppinut reagoimaan, koska sillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta.

Ympäristön merkitys: Sanon aina että koira ei elä tyhjiössä
Koiran arkiympäristöllä on valtava merkitys käytöksen säätelyyn. Liiallinen kuormitus, liikkumisen rajoitukset, ennakoimattomuus tai jopa jatkuva kouluttaminen ilman palautumista voivat kaikki vaikuttaa siihen, että koiran käytös alkaa “purkautua” ei-toivottuina reaktioina.

Usein juuri nämä käytökset tulkitaan “hermorakenneongelmaksi”, vaikka ne ovat täysin ymmärrettäviä stressireaktioita.

Leimaaminen voi estää avun saamisen

Kun koiran käytös kuitataan "huonoksi hermorakenteeksi", joskus jopa eläinlääkärin toimesta, vaarana on silloin että omistaja menettää toivon. Leimaaminen voi johtaa siihen, ettei koulutusta tai tukea enää edes yritetä, koska “ei tästä kuitenkaan tule mitään.”

Pahimmillaan väärä uskomus johtaa koviin keinoihin: rangaistuksiin, välttelevään suhtautumiseen tai jopa koirasta luopumiseen.

Sen sijaan kun tunnistamme, että käytöksellä on syy – ja että siihen voidaan vaikuttaa – olemme askeleen lähempänä ratkaisua.

Koiran käytös ei ole vika – vaan viesti

Meidän tehtävämme käyttäytymisneuvojana on auttaa koiranomistajia tulkitsemaan, mitä koira viestii. Onko se väsynyt? Pelästynyt? Liian virittynyt? Onko sillä taitoa säädellä tunnetilaansa? Pystyykö se rauhoittumaan?

Näitä taitoja voi harjoitella aivan kuten mitä tahansa muutakin. Harjoittelu alkaa sillä, että lakkaamme leimaamasta – ja alamme kuunnella.

Mitä voimme tehdä?

Jos koirasi on herkkä, reagoi voimakkaasti tai välttelee tilanteita, se ei ole toivoton tapaus. Oikealla lähestymistavalla voidaan:

- Vähentää stressiä ja opettaa palautumista
- Luoda turvaa ja hallinnan tunnetta
- Lisätä ymmärrystä ympäristöstä ja sen ennakoitavuudesta
- Harjoitella asteittain uusia tilanteita turvallisesti
- Luoda vahvempi, luottamukseen perustuva suhde

Näitä asioita harjoittelemme päivittäin asiakkaittemme kanssa. Olipa kyseessä pelko, reaktiivinen käyttäytyminen tai jokin muu haaste, emme lähde liikkeelle oletuksesta “huonosta hermorakenteesta”, vaan selvitämme mitä koira yrittää kertoa – ja miten voimme auttaa.

Lopuksi

Koiran käytös on harvoin yksiselitteistä. Se on yhdistelmä ainakin perimää, kokemuksia, tunnetiloja ja oppimista. Se ei ole pysyvä tuomio, vaan muuttuva ilmiö, johon voimme vaikuttaa. Kun seuraavan kerran pohdit koirasi käytöstä, mieti kolmea konkreettista asiaa juuri siinä tilanteessa: tunne, motivaatio ja oppiminen. Siis: Mitä koira tuntee? Mitä se tavoittelee käytöksellään? Kuinka se on aiemmin toiminut vastaavissa tilanteissa?

Jos tunnet vielä houkutusta sanoa, että koiralla on “huono hermorakenne” – pysähdy hetkeksi. Saatat huomata, että kyse ei ole siitä, millainen koira on, vaan siitä, mitä se tarvitsee.