Taipumuskoe, eli tutummin taipparit, on yleensä nuoren noutajan ensimmäinen kosketus...
Ihmisen jäljestys on koiran parasta laatuaikaa, kun sen tekee oikein!
Mietitkö välillä, mitä mukavaa ja kehittävää voisit puuhailla koirasi kanssa luonnossa? Kaipaatko yhteistä tekemistä, joka saa koiran takuuvarmasti tyytyväiseksi ja väsyneeksi – ilman stressiä tai suorituspaineita?
Ihmisen jäljestys on yksi luonnollisimmista ja palkitsevimmista tavoista harrastaa koiran kanssa. Siinä koira pääsee tekemään sitä, missä se on luonnostaan maailman paras: käyttämään uskomatonta hajuaistiaan.
Mitä ihmisen jäljestys oikeastaan on? (Ja miten ihmeessä koira sen tekee?)
Yksinkertaisesti sanottuna jäljestyksessä koira seuraa ihmisen maastoon jättämää hajujälkeä. Mutta mitä se koira siellä metsässä oikeastaan haistelee?
Kun ihminen kävelee metsässä, maastoon muodostuu niin sanottu hajukuva. Tämä hajukuva on kiehtova yhdistelmä kahta asiaa:
- Ihmisen oma haju: Meistä jokaisesta putoaa jatkuvasti ilmaan ja maahan miljoonia mikroskooppisia ihohiukkasia, hienhajua yms mitä ei tule ajatelleeksi normaalisti.
- Rikkoutunut maaperä: Kun astumme sammaleelle, varvulle tai mullalle, kasvit rikkoutuvat ja maaperä pöyhiintyy. Tästä nousee ilmoille voimakas "maatuoksu", jonka koiran herkkä nenä erottaa välittömästi.
Koira oppii yhdistämään nämä kaksi asiaa yhdeksi selkeäksi "hajukuvaksi", jota pitkin se etenee.
Harrastaessa jäljestystä jäljelle piilotetaan lisäksi pieniä esineitä, kuten puupalikoita tai kangaspaloja. Koska jäljen tekijä on pitänyt esineitä kädessään, ne tuoksuvat voimakkaasti juuri kyseiselle ihmiselle. Kun koira löytää tämän hajuisen esineen kesken matkan, se "ilmaisee" sen ohjaajalle – esimerkiksi menemällä maahan tai pysähtymällä esineen luo – ja saa siitä ansaitsemansa herkkupalkan! Näiden esineiden löytymisellä seurataan sitä että koira oikeasti ajaa jäljen, kaikki jäljen tekijän pudottamat esineet tulisi löytyä.
Rajakoiran sitkeyttä kotikoiran rennolla otteella
Tiesitkö, että periaate on aivan sama, teki työtä sitten ammattilainen tai kotisohvan sankari? Virkakoirat, kuten rajavartiolaitoksen rajakoirat, saattavat ajaa tällaista ihmisen jättämää jälkeä helposti jopa 40 kilometriä haastavissa olosuhteissa. Koemaailmassa ja aktiivisessa harrastuksessa puhutaan yleensä noin kilometrin, tai vähän vajaan, pituisista jäljistä. Meidän kursseillamme tavoitteet pidetään kuitenkin juuri kyseiselle koiralle sopivina. Aloitamme aivan lyhyistä, muutaman kymmenen metrin jäljistä ja etenemme koiran edistymisen mukaan. Jo muutaman sadan metrin jälki on kotikoiralle valtava ja upea aivotyöskentelysuoritus, jonka jälkeen kotona odottaa erittäin tyytyväinen ja raukea lemmikki!
Jäljestys sopii aivan kaikille koirille rodusta, koosta tai iästä riippumatta. Oli kyseessä sitten sohvalla viihtyvä seurakoira, energinen nuorukainen tai jo hieman harmaantunut seniori, jokainen koira osaa käyttää nenäänsä.
Rentoa puuhailua, silloin se on mukavimmillaan
Unohda ryppyotsainen treenaaminen ja synkät ryteiköt. Jäljen opettamisessa on monta mietittävää asiaa, kuten millaisen ilmaisun haluat koirallesi ja miten sen opetat, missä maastoissa harjoitellaan, kuinka jälki tehdään maastoon ja kuinka juuri oma koirasi toimii jäljellä? Mistä tiedät jälkeä ajaessa seuraako koira oikeaa jälkeä vaiko jotain mielenkiintoista ketun tuoksua?
Nämä oppii helposti ainakin kursseillamme. Mielestäni tärkeimpiä asioita jäljestyskurssin onnistumiseen, on:
Helppokulkuiset maastot: Valitsemme harjoituspaikat niin, että maastossa on mukava, tasainen ja turvallinen pohja liikkua.
Kukaan ei jää yksin metsässä: Moni pelkää eksymistä tai sitä, ettei osaa toimia metsässä oikein. Olemme mukana kädestä pitäen ja opetamme kaiken alusta pitäen – aina jäljen tekemisestä ja sen vanhenemisesta aina koiran lukemiseen ja esineiden ilmaisun opettamiseen.
Yksilöllistä ohjausta: Jokainen koira, ja ohjaaja, on yksilö. Ryhmäkurssillakaan ei kannata mennä samankaltaisilla jäljillä jokaisen koirakon kohdalla, vaan edetään aina koirakon oman tason ja toiveiden mukaan.
Silloin jäljestyspäivän jälkeen kotiin palaa takuuvarmasti onnellinen koira sekä arjen kiireistä nollautunut omistaja. Ja se on sitä mitä jäljestykseltä haluan!
