Palkka on työnteon motivaattori - myös koirilla!

Koiran palkitseminen on yksi tärkeimmistä taidoista, jonka ohjaaja voi oppia. Palkkio ei ole lahjonta eikä temppu, vaan koiralle annettu selkeä viesti: ”Juuri tuo oli hyvä valinta.” Oikein käytettynä palkkio nopeuttaa oppimista, tukee koiran motivaatiota ja luo yhteistyöhön iloa ja turvaa.

Monilla on kuitenkin ristiriitaisia ajatuksia erityisesti ruualla palkitsemisesta. Toisinaan makupalat leimataan vähemmän arvokkaaksi tai “helpoksi” vaihtoehdoksi, kun taas lelua pidetään “oikeana” palkkiona, etenkin harrastuspiireissä. Mutta onko tämä vastakkainasettelu tarpeellinen – tai edes hyödyllinen?

Makupala vai lelu? – Ei joko-tai vaan sekä-että

Makupalat ja lelut eivät ole toistensa vastakohtia. Ne ovat molemmat vahvisteita – eli asioita, joiden avulla koiralle opetetaan, mikä käytös kannattaa toistaa. Toisinaan koira motivoituu paremmin ruuasta, toisinaan leikistä, joskus sosiaalisesta huomiosta. Eri tilanteet saattavat vaatia erilaisia välineitä, ja hyvä kouluttaja osaa valita sopivan työkalun.

Ruoka on monille koirille, ja erityisesti koiran ohjaajille,  helposti hallittava ja tehokas palkkio. Se ei kiihdytä koiraa yhtä helposti kuin leikki ja sopii hyvin suunniteltuun toistettavaan harjoitteluun. Lelulla palkitseminen taas voi tuoda lisää intoa ja energiaa – jos ohjaaja osaa käyttää sitä oikein. Ilman tuota taitoa lelu saattaa vain kiihdyttää koiraa liikaa ja jopa keskeyttää oppimisen.

Makupaloihin liittyviä harhaluuloja

Makupaloihin liittyy sitkeitä väärinkäsityksiä, joita kuulee erityisesti aktiiviharrastajien piirissä:

• “Makupala on huijausta.”
  Ei ole. Se on koulutuksen perusrakennuspalikka. Ilman palkkiota koira ei voi tietää, mikä käytös oli oikein.

• “Koira tekee vain ruoan takia.”
  Kyllä – juuri niin kuin mekin teemme töitä palkan takia. Työ ja palkka kuuluvat yhteen. Koira oppii yhdistämään hyvän käytöksen kannattavuuteen.

• “Kisatilanteessa ei voi käyttää nameja, joten niitä ei saisi käyttää treeneissäkään.”
  Juuri siksi treeneissä niitä pitää käyttää – jotta haluttu käytös saadaan niin vahvaksi, että se toimii ilman näkyvää palkkaa.

Ammattilaisten valinta on ruoka

Eläintarhojen eläinten koulutuksessa, eläinlääkärikäyntien helpottamisessa ja vaativassa ongelmakoiratyössä ruokapalkkio on lähes aina ykköstyökalu. Sillä voidaan viestiä nopeasti, tarkasti ja toistettavasti ilman ylimääräistä kiihtymystä. Se antaa mahdollisuuden opettaa rauhallisesti ja turvallisesti.

Jos ruoka toimii aralle sudenpennulle eläintarhassa tai aggressiiviselle koiralle eläinsuojelussa, miksei se toimisi sinunkin kotikoirallesi?

Palkkion valinta – vai tilannearvion paikka?

Usein ajatellaan, että jos koira ei innostu koulutuksessa, se tarvitsee lisää motivaatiota. Tällöin turvaudutaan helposti leluun: "Tämä saa sen syttymään!" Mutta syy toimimattomuuteen ei aina ole motivaation puute – vaan se, että tilanne on liian vaikea tai liian kuormittava.

Nostattaminen lelulla voi tehdä tilanteesta entistä kaoottisemman. "Vire" ehkä nousee, mutta oppiminenkin katoaa. Usein olisi parempi kysyä: Tarvitseeko koira lisää intoa vai ennemmin enemmän turvaa ja selkeyttä?

Palkkion valinta ei ole vain “mikä toimii”, vaan mikä toimii juuri tässä tilanteessa tälle koiralle. Mutta toki sen makupalan kannattaa olla ainajokin koiran mieleisempi herkku, kuin oma ruokanappula, jotta koira on valmis sen eteen hieman töitäkin tekemään.

“Ei se ota nameja” – mitä se oikeasti kertoo?

Moni sanoo koulutustilanteessa: “Ei se ota nameja.” Silloin aloitetaan usein kokeilu: vaihdetaan herkumpaan juustoon, nakkiin, maksalaatikkoon… Ja silti koira ei syö.

Useimmiten syy ei ole palkkion laadussa, vaan tilanteen vaikeudessa tai stressaavuudessa. Koiran kyky ottaa vastaan ruokaa on yksi mittari sille pystyykö se yleensäkään oppimaan kyseisessä hetkessä. Jos se ei ota ruokaa, se ei  juurikaan myöskään opi.

Ratkaisu ei siis aina ole parempi nami, vaan helpompi tilanne. Turvallisempi etäisyys. Yksinkertaisempi tehtävä.

Sosiaalinen palkka – hyvä renki, huono isäntä

Kehuminen ja sosiaalinen vuorovaikutus voivat olla tärkeitä palkkioita – mutta ne eivät sovi kaikkiin tilanteisiin eivätkä kaikille koirille.

Erityisesti näkee tilanteita, joissa ohjaaja kimittää, silittää, innostuu – ja koira kiihtyy, hyppii, haukkuu tai kadottaa kokonaan keskittymisensä. Sosiaalinen palkka on silloin enemmän häiriö kuin palkkio.

Kehuminen toimii parhaiten:

• rauhallisena, selkeänä lisänä muun palkkion rinnalle

• kun se on aidosti koiralle mieluisaa

• kun se ei riko keskittymistä tai lisää hämmennystä

Jos silittely tai muu koiran huomiointi ei tunnukaan koirasta mukavalta siinä tilanteessa, on se silloin rangaistus - ei palkkio!

Palkkion ajoitus – oppimisen näkymätön ydin

Palkkion ajoitus määrittelee sen, mitä käytöstä koira oppii toistamaan. Jos palkkio tulee liian myöhään tai väärässä hetkessä, se voi vahvistaa aivan muuta käytöstä kuin oli tarkoitus.

Esimerkiksi:

• Toiselle koiralle haukkuva koira saa namin vasta haukkumisen jälkeen → haukkuminen vahvistuu.

• Koira vetää hihnassa ja saa namin pysähtyessään → käytös, joka vahvistuu, ei ehkä olekaan rauhallinen kulkeminen vaan vetämisestä pysähtyminen.

Tarkka ajoitus on avain oppimiseen. Tähän emme syvenny enempää nyt, se voisi olla hyvä aihe uudelle blogitekstille tulevaisuudessa.

Yhteenveto – Työkalupakki, ei leiriä

Hyvä kouluttaja ei valitse puolta leirin mukaan, vaan valitsee työkalun tilanteen mukaan. Makupalat, lelut ja kehut ovat kaikki hyödyllisiä – kun niitä käytetään oikein. Ruoka ei ole huijausta eikä helpotus, vaan tehokas ja usein kaikkein järkevin väline, kun halutaan opettaa koiralle jotakin uutta tai ylläpitää toivottua käytöstä.

Kyse ei loppujen lopuksi ole siitä, millä saa koiran tekemään, vaan siitä, millä se voi oppia.