Noutajien taipumuskoe

Taipumuskoe, eli tutummin taipparit, on yleensä nuoren noutajan ensimmäinen kosketus metsästyskokeisiin. Taipumuskoe on pohjimmiltaan ajateltu testaamaan koiran sopivuutta rodunomaiseen käyttöön, eli pienriistan talteenottoon. Taipumuskoetta pidetään tärkeänä tietona kasvattajan kannalta, ja sen läpäiseminen on ehtona virallisiin metsästyskokeisiin osallistumiselle.

Mitä taippareissa tapahtuu?

Kokeeseen kuuluu koetehtävänä 3 eri osa-aluetta. Koiran täytyy noutaa lintu vedestä, etsiä niitä maalta ja jäljestää piiloon juossut pupujussi. Lisäksi olennainen osa koetta on koiran sosiaalinen käyttäytyminen, ja tämä monesti unohtuu. Koira ei saa kiihtyä liiaksi ihmisistä jolloin yleensä koetehtävät epäonnistuvat, mutta se ei myöskään saa osoittaa kohtuutonta pelkoa ihmisiä tai toisia koiria kohtaan. Jos tuomarille antaa hammasta, se ei ole hyvä juttu.

Tarkemmin koe menee siten, että tuomari pitää alkupuhuttelun jossa koirat ovat paikalla ohjaajiensa kanssa. Tässä tilanteessa kyseessä on siis useamman koiran ryhmä jossa koiran täytyy voida olla kohtuullisen rauhallisesti. Jos toinen koira aiheuttaa koirassa vaikkapa voimakkaan leikkireaktion, se kostautuu helposti jo tässä. 

Tämän jälkeen koirat lähtevät, yksi kerrallaan, koetehtäviin. Ensimmäisenä on linnun nouto, yleensä lokin, vedestä. Lintu heitetään rannalta vain muutaman metrin päähän. Tämän ideana lienee testata koiran halukkuutta mennä uimaan. Aika harvoin taitaa olla ongelma noutajalle tuo veteen meno, mutta joskus on voinut käydä niin että ei ole kokeiltu tämäntyyppistä rantaa. Taipumuskoetta kun harvoin pidetään uimarannalla vaan ranta on yleensä sellainen jossa uimasille joutuu melko pikaisesti ja kahlailu ei välttämättä onnistu. Lintu pitää tuoda vedestä ohjaajalle, ja tämänhetkisen käsitykseni mukaan myös luovutus joka ei tule aivan käteen mutta riittävän lähelle, hyväksytään. Seuraava nouto tulee jo kauemma, noin 20m. Veteen heitetään lintu veneestäkäsin, ja sitä tehostetaan laukauksella. Koira ei saa häiriintyä laukauksesta liiaksi, vaan sen on kyettävä noutamaan lintu uimalla ja tuotava ohjaajalle.

Seuraavaksi siirrytään maanoutoon, tarkemmin ottaen riistan etsintään. Maastoon on piilotettu 5 varista ns “hakuruuduksi”. Kuudes varis heitetään sinne koiran nähden “motivointina” laukauksella terästettynä. Koira lähetetään noutamaan, tai etsimään, lintu. Koiran halutaan toimivan mahdollisimman oma-aloitteisesti ja palauttavan linnun mielellään käteen saakka. Tuomari päättää montako lintua koiralla haetetaan, ja näyttäisi siltä että 4 on aikausein jo riittävästi. Siinä tulee koiralle jo monta toistoa ja hakuinto tulee testattua. Etäisyydet ovat tässä maltillisia, muistaakseni kauimmainen lintu tulee olla välillä 50-100m ja maaston muoto sellainen että näköyhteys ohjaajaan häviää, kun taas metsästyskokeissa matkat ovat jo useampia satoja metrejä.

Tämän hakutehtävän läpäistyä koira pääsee näyttämään jäljestäjän taitonsa. Taipumuskokeissa jälki on ns “laahausjälki” eli se on tehty siten että jänistä on vedetty maata pitkin jotta siitä jää hajuvana. Koiran on seurattava tätä jälkeä ja tuotava riista ohjaajalle. Jäljen pituus taitaa olla siinä 80-100m paikkeilla nykyisellään.

Kun pupu on sieltä tullut ohjaajalle, on koe läpäisty. Taipumuskoetta ei pisteytetä vaan tuomari arvostelee sen hyväksytty/hylätty -periaatteella. Sanallisen palautteen he antavat, ja se onkin monesti mielenkiintoinen näkemys omasta koirasta ja päivästä.

Mitä tulee harjoitella?

Noutaminen on tottakai tärkeää. Olennaista on saada aikaan noutaminen ilman merkittävää stressiä, eli kiihtymystä. Stressi on näiden hommien pahin vihollinen, siitä kun seuraa keskittymisvaikeuksia, riistan puremista ja omimista. Harjoittele noutamista alkuun siten että siihen ei liity heittoa, ennenkuin se jo ihan oikeasti sujuu. Heittäminen kiihdyttää koiran hyvin helposti, pahinta on koirasta poispäin suunnattu heitto.

Noutamista se on etsiminenkin, siinä koira käyttää vain eri aistia. Noutaessa heitetyn linnun koira käyttää silmiään nähdäkseen putoamispaikan, mutta etsiessä hakuruudussa koira käyttää hajuaistiaan. Kun koiralle on selvää se, että linnun tai noutoesineen löytyessä se palautetaan ohjaajalle, tämä alkaa yleensä sujumaan helposti. Harjoitellessa ole maltillinen hakualuetta laajentaessa, jotta saat riittävän kattavan alueen etsinnän. Koirahan rupeaa hakeutumaan aina sinne mistä riista yleensä löytyy ja liian nopeasti laajennetuissa hakutreeneissä käykin usein niin että lähialue jää etsimättä, kun koira on oppinut lähtemään metsään ensimmäiset 100m täysillä!

Riistaan tutustuminen on hyvä toteuttaa laadukkaalla lämpimällä riistalla. Epämiellyttävä ensituntuma suussa ei auta koiraa muodostamaan mukavaa mielikuvaa linnusta. Sulata ja kuivata riista huolella, ja anna koiran ihmetellä sitä rauhassa. Iso osa noutajista ottaa sen suuhun kun saa rauhassa tutkia lintua. Jos ei, niin voit tehdä sillä myös pienen heiton mutta yleisesti turhaa kiihdyttämistä riistalla kannattaa vältellä. 

Vinkki: pehmeät pienet vesilinnut, kuten tavi, on huomattavasti helpompi aloituslintu kuin varis. Myös harakka, naakka ja kyyhky kannattaa muistaa harjoitellessa, ne ovat pieniä ja helppoja kannettavia. Taipumuskokeessa käytetään kuitenkin yleensä lokkia ja varista ( ja joskus harvoin fasaania ja sorsaa ).

Peruskäytökset

Odottamista kokeissa tulee väkisinkin, koira odottaa vuoroaan odotuspaikalla tai autossa silläaikaa kun toinen koira tehtävää suorittaa. Onnistuneen noudon ja hakuruudun jälkeen taas yleensä joutuu odottamaan vuoroaan jäljelle. Odottamista se on noutojen välilläkin, kun lintu on palautettu ohjaajalle mutta uutta haku-käskyä ei ole vielä kuulunut. Riistalle karkaaminen ei ole hyvä juttu!

Seuraaminen on oltava kohtuullista. Taipumuskokeessa kuljetaan hihnassa, mutta kovasti vetävän koiran kanssa on vaikea kulkea metsässä. Vetäminen myös kiihdyttää, ja sehän sitten vie keskittymisen noudoissa.

Ihmiset ja toiset koirat

Mitä neutraalimmin koira voi suhtautua vieraisiin ihmisiin ja toisiin koiriin, sen helpompi sen on toimia kokeessa. Aina välillä näkee koiria jotka karkaavatkin keskenkaiken hakuruudusta moikkaamaan muita kokeessa olijoita tai toimitsijoiden eväitä!

Mielestäni yksi parhaista treenattavista asioista tulevalle koekoiralle onkin se, että mennään metsään treeneihin ilman että tehdään mitään. Koira saa vain huomata että kaikki ei aina ole häntä varten, joskus vain katsellaan rauhassa!

Yleisimpiä ongelmia

Yleisimmät ongelmat näyttäisivät olevan se että koira ei kestä ohjaajansa “ohjauksessa” vaan lähtee huitelemaan omiaan, puree riistan rikki, ei palauta sitä riittävän lähelle tai pyörii sen päällä. Nämä ovat kaikki stressitason nousun mukanaan tuomia käytöksiä, ja eivät korjaannu välttämättä pelkillä noutoharjoitteilla tai sillä että koiralle karjutaan / sitä kielletään, vaan pohjimmiltaan vaativat myös stressin hallintaa. Se tulisi taas olla hyvän koulutusohjaajan ydinosaamista.

Jos siis teillä ei meinaa taipparit sujua, älä etsi vikaa koirasta. Etsi mieluummin asiantunteva koirankoulutusohjaaja joka osaa auttaa teitä hoitamaan syyn - ei vain oiretta!