Koirien välinen yhteiselo: enemmän rauhaa, vähemmän riehumista

Monet koirat kohtaavat toisia koiria vain lenkeillä tai satunnaisilla "leikkitreffeillä". Usein niissä mennään suoraan riehumiseen: juostaan, painitaan ja hypitään toisen niskaan. Tämä saattaa näyttää iloiselta – ja välillä se onkin – mutta jatkuessaan se opettaa koiralle yksipuolisen tavan olla toisten kanssa.

Koira oppii kaavan: näen koiran → kiihdyn → menen leikkimään.

Syntyy siis oppimishistoria, jossa toisen koiran kohtaaminen tarkoittaa automaattisesti toimintaa ja kiihtymistä. Tämä voi myöhemmin vaikeuttaa arkea ja lisätä jopa ongelmakäytöstä.

Lajityypillinen yhteiselo ei ole riehumista

Koirien normaali kanssakäyminen luontaisesti on pääosin rauhallista rinnakkaiseloa: haistellaan maata, istutaan, levätään, vaihdetaan pieniä eleitä. Tätä kutsutaan etogrammin mukaiseksi lajityypilliseksi käyttäytymiseksi – sellaiseksi, mitä koirat tekisivät luonnostaan ilman ihmisen sekaantumista.

Kun koira oppii olemaan toisten koirien lähellä ilman toimintaa, se tottuu lajitovereiden läsnäoloon rauhallisesti.
Jos taas jokainen kohtaaminen tarkoittaa riehumista, koira ei koskaan opi “vain olemaan”.

Se taas voi sitten näkyä:

• vaikeutena ohittaa toisia hihnassa,

• kiihtymisenä pelkän hajun perusteella,

• tai pettymyksenä, joka purkautuu haukkumisena tai vetämisenä.

Koira ei ole reaktiivinen luonteeltaan, se on oppinut väärän kaavan

Hihnassa “räyhäävä” tai vetävä koira ei aina ole pelokas tai aggressiivinen. Se voi olla turhautunut, koska ei pääse tekemään sitä mitä on tottunut tekemään: leikkimään. Kun toistoja kertyy ja koira ei koskaan opi rauhoittumaan muiden koirien seurassa, käytös vakiintuu ja vaikeutuu. Tämä ei ole tottelemattomuutta, vaan oppimisen seuraus.

Miten koira oppii rauhassa olemista toisten kanssa?

Toisten koirien kohtaamista ei tarvitse estää – mutta niitä voi ohjata olemaan eri tavalla.
Kun uusia koiria tavataan:

• Aloita ilman suoraa kontaktia, esimerkiksi rinnakkain kävellen.

• Anna koiralle mahdollisuus haistella ympäristöä ja valita etäisyys.

• Vältä jatkuvaa toimintaa – yhteinen oleilu on arvokkaampaa kuin yhteinen leikki.

Rauhallinen yhdessäolo on koiralle taitolaji, joka täytyy oppia vähitellen turvallisissa olosuhteissa.
Näin vältetään myös konflikteja ja vähennetään stressiä.

Entä kun toinen koira tulee samaan kotiin?

Moni ajattelee edelleen, että koirat “selvittävät välinsä” keskenään. Mutta useimmiten toisen koiran saapuminen kotiin on molemmille koirille stressaavaa – eikä sitä pitäisi jättää sattuman varaan.

Ongelmia syntyy helposti, jos:

• Koirille ei anneta mahdollisuutta tutustua vähitellen ja omilla ehdoillaan.

• Koirat eivät opi olemaan keskenään lajityypillisesti.

• Ei ole mahdollisuutta vetäytyä eri tilaan tai levätä rauhassa.

• Omistaja puuttuu tilanteisiin epäselvästi, joko komentamalla, säikyttelemällä tai “näyttelemällä koiraemoa” niinkuin monesti kuulee tapahtuvan.

Esimerkki: Murinaa sohvalla – resurssiongelmaa vai huonoja välejä?

Yksi yleinen tilanne johon törmätään päivittäin: toinen koira on omistajan kanssa sohvalla ja murisee, kun toinen lähestyy. Usein tulkinta on: “se puolustaa minua” tai “se omii sohvan tai minut”.

Useammin kuitenkin kyse on koirien välisestä epävarmuudesta tai pelosta. Siis siitä että koirien keskinäiset välit eivät ole kunnossa.

Muriseva koira saattaa ajatella:

• “En voi väistää tästä helposti”

• “Tuon koiran lähestyminen tässä tilanteessa on uhka”

• “En halua leikkiä tai jakaa tilaa nyt”

Konteksti on jälleen kaikki kaikessa. Jos koirien välillä on jännitteitä jo valmiiksi, tilanne ei ole resurssin puolustamista vaan stressireaktio. Tässä vaiheessa omistajan tehtävä ei ole torua, vaan ymmärtää tilanne ja auttaa koiria oppimaan turvallisemmat tavat olla yhdessä.

Omistajan rooli: vähemmän puuttumista, enemmän mahdollistamista

Koirat tarvitsevat ohjausta, ei komentelua. Hyvä omistaja ei yritä olla “laumanjohtaja” eikä koiraemo – vaan rauhallinen ja johdonmukainen aikuinen, joka luo puitteet turvalliselle olemiselle.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

• Salli välimatkat. Älä vaadi jatkuvaa yhdessäoloa tai kontaktia.

• Tarkkaile tunnelmaa kokonaisuutena, älä vain yksittäisiä käytöksiä.

• Anna mahdollisuus onnistua: yksittäiset hyvät kokemukset kerryttävät oppimishistoriaa aivan kuten virheetkin.

Kaikkien ei tarvitse olla ystäviä, mutta rauhassa pitää voida olla

Koirien välinen hyvä yhteiselo ei ole jatkuvaa leikkiä, vaan suvaitsevaista ja rauhallista rinnakkaiseloa. Jotta koira oppii olemaan muiden koirien lähellä rauhassa, sen täytyy saada siihen kokemuksia. Jos kaikki kohtaamiset ovat riehakkaita tai jännitteisiä, se ei koskaan opi muuta tapaa.

Koira ei ole ongelmakoira, jos se murisee, väistää tai kiihtyy – se kertoo, mitä on tähän asti oppinut.
Meidän tehtävämme on opettaa sille vaihtoehtoja, jotka tekevät elämästä helpompaa ja turvallisempaa – molemmille. Siis opettaa sille kuinka ollaan koiriksi. Ainoana koirana ihmisten kanssa eläessä sitä ei aina opi automaattisesti.