Kun kipu muuttaa käytöstä - miksi emme huomaa sitä ajoissa?

Koirat eivät valita. Ne muuttuvat. Ja usein me ikävä kyllä huomaamme vain käytöksen – emme kipua sen takana.

Käytösongelma. Treenihaluttomuus. Murina, vetäytyminen, levoton liikehdintä. Näitä kaikkia yhdistää usein yksi näkymätön syy: kipu.

Moni koiranomistaja mieltää kivun sellaiseksi, joka näkyy: ontumisena, jalka ylhäällä seisomisena tai yöllä vinkumisena. Mutta todellisuudessa koirat piilottavat kipua hyvin – ja se näkyy yleensä ensin käytöksessä.

Miksi kipua ei tunnisteta?

Kipu ei ole aina äkillistä eikä näkyvää. Moni koira elää kroonisen kivun kanssa kuukausia tai jopa vuosia, ja sen käytös muuttuu hitaasti, huomaamatta. Se ei "valita", vaan:

• vetäytyy

• ärtyy

• muuttuu varovaiseksi tai välinpitämättömäksi

• välttelee liikkeitä, kosketusta tai tilanteita.

Usein omistaja kokee, että “koira ei viitsi”, “ei halua” tai “on muuttunut oudoksi”. Mutta useinkaan kyse ei ole viitsimisestä – vaan sattumisesta.

Miksi kipu näkyy käytöksessä?

Kipu ei ole vain fyysinen tunne – se muuttaa aivojen toimintaa ja tunteita. Krooninen kipu lisää hermoston herkkyyttä ja vaikuttaa suoraan aivojen alueisiin, jotka säätelevät mielialaa, pelkoa ja aggressiota (1).

Tutkimukset ovat osoittaneet, että:

• Kipu vähentää oppimiskykyä ja keskittymistä.

• Kipu voi lisätä aggressiivista käyttäytymistä, erityisesti silloin kun koira ei voi väistää tai paeta (2).

• Koira, joka ei voi kertoa kipuaan muuten, viestii käytöksellään: se saattaa murista, vältellä, puolustaa itseään tai muuttua arvaamattomaksi.

Kipukäytös on selviytymistä – ei ilkeyttä, huonoa koulutusta tai sitä perseilyä.

Kipubingo – miltä kivun merkit voivat arjessa näyttää?

Alla on yksi kipuoireita sisältävä luettelo. Yksittäinen havainto ei vielä kerro kivusta – mutta jos useampi näistä osuu, ja vieläpä toistuvasti tai tietyissä tilanteissa, on hyvä syy pysähtyä miettimään.

Voit ajatella tätä “kipubingona” – mitä enemmän kohtia täyttyy, sitä todennäköisempää on, että käytöksen taustalla on kipu.

Kipu on tieto, joka voi muuttaa kaiken

Koiran kouluttaminen, sosiaalistaminen tai ongelmien ratkominen ei voi onnistua kunnolla, jos koiralla on kipuja. Se ei ole yhteistyökykyinen, koska sen resurssit menevät selviytymiseen.

Koulutus saattaa pahentaa ongelmaa, jos taustalla oleva kipu jää huomaamatta – esimerkiksi:

• Muriseva koira, jota kielletään, alkaa puolustautua voimakkaammin.

• Hihnassa rempoileva koira, jolla on selkä- tai kaulakipuja, yhdistää hihnapaineen kipuun.

• Koira, joka ei tule kutsusta, ei ole tottelematon – vaan ehkä se ei pysty liikkumaan kivutta.

Mitä voit tehdä?

Kun pohdit koirasi käytöksen muuttumista jollakin aikavälillä, kysy itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

• Onko tämä käytös uutta?

• Onko se toistuvaa tai tilanteeseen liittyvää?

• Onko koulutus “ennen toiminut mutta nyt ei”?

• Reagoiko koira tietyssä liikkeessä, kosketuksessa tai ympäristössä eri tavalla kuin ennen?

Kerro huolesi ammattilaiselle – siis kivun tunnistukseen ja hoitoon erikoistuneelle eläinlääkärille. Moni käyttäytymishaaste ratkeaa vasta kun kipu hoidetaan. Tämän lisäksi ota yhteys käyttäytymisneuvojaan joka osaa ruveta ohjaamaan käytöstä takaisin kohti oikeaa suuntaa. Kyse ei ole pelkästään jonkun asian opettamisesta, vaan ohjaajan tulee tietää myös kivun vaikutus, mahdollisten lääkkeiden vaikutus, ja esimerkiksi kivun ehdollistumisen periaate. Ammattitaitoinen käyttäytymisneuvoja osaa myös seurata sitä että poistuuko kipuoireet ja muuttuuko käytös halutusti.

Koirasi ei ole hankala. Ehkä se on kipeä.

Kipu muuttaa koiraa. Se ei huuda apua – mutta se näyttää sen, jos vain katsomme tarkasti. Murina, vetäytyminen, välinpitämättömyys tai keskittymättömyys eivät ole huonoa käytöstä – ne voivat olla viestejä kivusta.

Käytösongelma ei aina vaadi koulutusta. Joskus se eläinlääkärin lisäksi vaatii omistajan rohkeutta nähdä näkymätön.

Lähteet:

1. Mills, D., & Hall, S. (2014). Animal pain and welfare: Can pain sometimes be beneficial?

2. Mills, D., et al. (2016). Pain and problem behaviour in cats and dogs.