Kuvitellaan tilanne: koira tervehtii iloisesti vierasta ihmistä kotona, mutta seuraavana päivänä sama ihminen lähestyy kadulla ja koira perääntyy, murisee tai jähmettyy paikoilleen. Omistaja on ymmällään: “Ei se voi pelätä, kun eilen tuli itse moikkaamaan.”
Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, miten pelkokäytös voi olla vahvasti sidoksissa tilanteeseen – kontekstiin. Ja juuri tätä kontekstin merkitystä meidän tulisi tarkastella paljon tarkemmin, kun tulkitsemme koiran käytöstä.
Pelko ei ole kiinteä osa koiran luonnetta tai pysyvä ominaisuus – se on tunnetila, joka syntyy tilanteessa, jossa koira kokee uhkaa tai epävarmuutta. Siksi ei ole olemassa yksiselitteisesti 'pelokasta' tai 'ei-pelokasta' koiraa. Sama yksilö voi yhdessä tilanteessa olla itsevarma ja toisessa selvästi peloissaan.
Ihmisten kohdalla tämä on helppo ymmärtää: joku saattaa rakastaa esiintymistä, mutta jännittää korkeita paikkoja. Koirilla tämä ilmiö on aivan yhtä todellinen – mutta se jää usein huomaamatta, jos ajattelemme pelkoa mustavalkoisesti.
Koiran pelkokäytös ei synny tyhjiössä. Se rakentuu aina ympäristön, aiempien kokemusten ja kulloisenkin tilanteen pohjalta. Esimerkiksi seuraavat tekijät voivat vaikuttaa siihen, pelkääkö koira jotakin ärsykettä tietyllä hetkellä:
- Paikka ( esimerkiksi oma koti vs. julkinen tila)
- Etäisyys ärsykkeeseen
- Ärsykkeen liikkeen suunta: usein kohtituleva vieras koira pelottaa mutta poispäin menevä ei
- Äänet, hajut, sääolosuhteet, valaistus
- Ihmisen kehonkieli ja äänenkäyttö
- Koiran stressitaso juuri sillä hetkellä
Sama koira voi käyttäytyä hyvin eri tavoin eri tilanteissa, vaikka ärsyke olisi näennäisesti sama. Tästä syystä on tärkeää tarkastella koko tilannetta, ei pelkästään koiraa.
Kun koira leimataan esimerkiksi 'pelokkaaksi' tai 'aggressiiviseksi', syntyy helposti käsitys, että kyseessä on jokin pysyvä ominaisuus. Tämä estää meitä näkemästä tilanteen muuttuvia osatekijöitä – ja usein myös estää kouluttamasta tai tukemasta koiraa oikein.
Esimerkiksi aggressiivisuus voi monessa tapauksessa olla pelon ilmenemismuoto. Jos keskitymme vain aggressioon, mutta emme ymmärrä pelkoa sen taustalla, jää todellinen ongelma käsittelemättä.
Koiran kokemus tilanteesta rakentuu monesta tekijästä:
- Aiemmat kokemukset kyseisestä tilanteesta tai ärsykkeestä
- Ympäristön turvallisuus ja ennakoitavuus
- Mahdollisuus vaikuttaa itse tilanteen kulkuun (kontrollin tunne)
- Ihmisen käytös, rauhallisuus ja selkeys
- Oppimishistoria: mitä on tapahtunut aiemmin, kun koira on reagoinut tietyllä tavalla
Kaikki nämä, ja monet muutkin asiat, vaikuttavat siihen kokeeko koira tilanteen pelottavaksi vai ei.
Pelokasta koiraa voi auttaa tehokkaasti, kun pysähtyy tarkkailemaan tilannetta ja kontekstia:
- Tarkkaile ympäristöä: missä tilanteissa pelko ilmenee?
- Tarjoa koiralle mahdollisuus poistua tai valita
- Harjoittele asteittain, aloittaen helpoista ja hallittavista tilanteista
- Rakenna turvaa ja ennakoitavuutta koiran arkeen
- Älä kiirehdi: tunne-elämän muutokset vievät aikaa
Pelko ei tee koirasta huonoa, vaan kertoo että se kokee olonsa epävarmaksi tai uhatuksi. Tukemalla oikealla tavalla koira voi oppia uusia tapoja selvitä vaikeista tilanteista.
Koiran käyttäytymistä ei kannata määritellä pysyvinä ominaisuuksina kuten 'rohkea' tai 'pelkuri'. Sen sijaan voimme tarkastella, millaisissa tilanteissa pelko tai itsevarmuus nousevat esiin. Kun ymmärrämme pelon kontekstin merkityksen, voimme auttaa koiraa paremmin ja reilummin – ja samalla opimme itsekin katsomaan koiraa uudesta näkökulmasta.
Moni meistä ihmisistä pelkää hammaslääkäriin menoa, mutta emme silti luokittele itseämme yleisesti pelokkaaksi. Miksi koira olisi sitten luonteeltaan yleisesti epävarma tai arka, jos se muistaa että viimeksi eläinlääkärissä rokotuspiikki nipisti ikävästi ja siksi osoittaa nyt pelkoa siinä tilanteessa - eli kontekstissa?
Entäpä sama asia toisinpäin, koiralla ei ole aiemmin huonoja kokemuksia eläinlääkäristä eikä se sinne mennessä pelkää. Kuinka eläinlääkäri voi sillä perusteella sanoa että tämä koira ei pelkää ihmisiä, vaikka omistaja kertoo koiransa murisseen kotona käyneelle vieraalle lapselle?